Bio

Kun syntyy musiikista elantonsa saavaan perheeseen, 

laulu on aina läsnä.

Omissa muistikuvissa se on musiikkileikkikoulu Tapiolassa, isän keikka-auto pihassa, jazzlevyt pöydällä. Jonkinlainen tunne siitä että meidän perhe on vähän erilainen.

Kun mentiin Mumman ja Vaarin luo siellä oli läsnä teatteri. Parhaiten sen muistaa siitä, että heti kun oli oppinut lukemaan, sai olla vastanäyttelijänä roolivihkon kanssa iltapäivän mukavina tunteina kun isovanhemmat harjoittelivat roolejaan.

Musiikki vei kuitenkin voiton. Ensimmäisen esiintymiseni muistan tehneeni jo noin 6-vuotiaana. Pääsin isäni mukana Mechelininkadun autokomppaniaan viihdyttämään varusmiehiä isäni esiintymisen tauolla. Lauluina kuultiin humpat ”Pieni hetki” sekä ”Tulipunaruusut”.

Olen siis aloittanut urani perinteisellä iskelmällä. Keikkapalkkion muistan yhtä hyvin, kuin itse esiintymisen jännityksen. Se oli nakkisämpylä Lauttasaaren Westbestin nakkikioskilla, jonne sain kuljetuksen armeijan mustalla limousinella.

Isäni taisi huomata, että olin jo tehnyt uravalintani ja pääsin laulamaan studioon lastenlevyjä. Ensimmäinen soololevytys onkin jo vuodelta 1974, jolloin tulkitsin levylle laulun ”Pienet sammakot”.

Isäni keikkatyöstä johtuen kiersimme koko perhe usein mukana keikoilla ja vietimme usein joulutkin hotelleissa. Nämä ajat ja muistot ovat itselleni kalliita. Tunsin suurta ihailua isääni kohtaan hänen laulaessaan lavalla isoja hittejään kuten ”Dona dona” ja ”Erehdyin kerran”. 

Lue lisää